Niin se sitten koitti.. Minun ihka ensimmäinen äitienpäiväni äitinä. Kumma fiilis. Omituista olla onnittelujan vastaanottavana osapuolena, kun aiemmin olen ollut vain antamassa niitä.
Äitienpäivävalmistelut aloitettiin jo hyvissä ajoin, sillä halusin antaa omalle äidilleni, joka viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä mummuna, sekä anopilleni juuri oikeanlaiset äitienpäivälahjat. Pitkän tuumailun jälkeen päädyin antamaan kahden kuvan valokuvakehykset, joissa olisi tyttäreni kuvat molemmissa ruuduissa. Preppaus alkoi siis jo hyvissä ajoin kuvien ottamisella ja valikoinnilla, sitten kuvien kehittämisellä, kehyksen valinnalla ja vihdoin kuvien laittamisella kehyksiin.
Korttiaskartelua satunnaisesti harrastavana ihmisenä, pitihän ne kortit saada tehtyä myöskin ihan itse. Pään raapimista taas päivätolkulla ja sitten ahaa-elämys. Pikkuprinsessan jalanjäljet paperiin ja se korttiin!
Korttien kanteen askartelin lehdistä (askarteluatavaraa, ei oikeita lehtiä), nurkkaan tuollaisen "kehystävän" asetelman ja sitten pehmosydän ja käsintehdystä paperista asettelin jonkinlaisen viritelmän. Sisäsivulle tietenkin akvarelliväreillä ne jalanjäljet helmiäispaperille. Ihan kiva, vaikka itse sanonkin. :)
Mitä itse sain ensimmäisenä äitienpäivänäni.. punaisia ruusuja tietenkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti