Pienen neidin vauvavuosi alkaa olla ehtoopuolella. Viikko sitten siirryttiin jo kaksinumeroisiin lukuihin, kun mittariin kilahti Kymmenen Kuukautta. Maagista aikaa, sillä kuukauden sisällä on opittu mm. nousemaan itse istumaan, iskemään silmää, konttausasento, itse konttaus, huiskuttaminen, polvilleen nousu ensin tukea vaste ja nyt jo ilmankin, taputtamaan ja tulihan se ensimmäinen hammaskin sieltä muutama päivä sitten.
Kaikki tämä heijastuu tietenkin myös nukkumiseen ja etenkin nukahtamiseen. Näitä uusia hienoja ja jänniä taitoja pitää toki harjoitella nukkumaan mennessä ja välillä kesken unienkin. Siinä kohtaa kun olet käynyt kippaamassa pinniksen kaltereita kolisuttavan pikkuapinan takaisin kyljykselleen sen kymmenen kertaa, alkaa jo usko loppua. Näinkö meillä mennään tästä lähtien nukkumaan?
Pahimmillaan olen istunut 45 minuuttia tytön sängyn vierellä nukuttamassa, ennenkuin pikku sissi on viimein luovuttanut ja mennyt höyhensaarille. Olen myös tehnyt tämän uusiksi aamukolmelta, kun kesken unien neidin on pitänyt punnertaa itsensä istumaan.
Unen tarvekin toki vähenee kun lapsi kasvaa, ja eilinen oli meillä ensimmäinen päivä kun Neiti Näppärä nukkui vain yhdet päiväunet. Siirtymävaihekin on siis alkamassa. Nyt lienee turhaa katsoa enää kellosta milloin mennään unille ja alettava laittamaan unille kun neiti itse on väsynyt. Mahtavaa aikaa on tämä.. ;)
